Luettelo Nobelin kemianpalkinnon saaneista
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Tämä on luettelo Nobelin kemianpalkinnon saaneista henkilöistä. Luettelo on kronologinen.
Luettelo palkinnon saaneista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1900-luku — 1910-luku — 1920-luku — 1930-luku — 1940-luku — 1950-luku — 1960-luku — 1970-luku — 1980-luku — 1990-luku — 2000-luku — 2010-luku — 2020-luku
1900-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Nimi (nimet) | Maa | Peruste | |
|---|---|---|---|---|
| 1901 |  |
Jacobus Henricus van ’t Hoff |  Alankomaat |
Kemiallinen dynamiikka ja osmoottinen paine |
| 1902 |  |
Hermann Emil Fischer |  Saksa |
Sokeri- ja puriinisynteesi |
| 1903 |  |
Svante August Arrhenius | .svg){kind=small} Ruotsi |
Teoria koskien elektrolyyttien liukenemista |
| 1904 |  |
Sir William Ramsay |  Britannia |
Ilman inertit kaasut |
| 1905 | .jpg) |
Johann Friedrich Wilhelm Adolf von Baeyer | Saksa |
Orgaaniset väriaineet ja aromaattiset yhdisteet |
| 1906 |  |
Henri Moissan |  Ranska |
Fluori ja sähköinen ahjo |
| 1907 | .jpg) |
Eduard Buchner | Saksa |
Biokemian tutkimus ja soluton käyminen. |
| 1908 |  |
Ernest Rutherford |  Uusi-Seelanti/ Britannia |
Radioaktiiviset aineet ja niiden hajoaminen |
| 1909 |  |
Friedrich Wilhelm Ostwald | Saksa |
Katalyysi, kemiallinen tasapaino ja reaktionopeus |
1910-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Nimi (nimet) | Maa | Peruste | |
|---|---|---|---|---|
| 1910 |  |
Otto Wallach | Saksa |
Alisykliset yhdisteet |
| 1911 |  |
Maria Skłodowska-Curie |  Puola/ Ranska |
Radiumin ja poloniumin löytäminen ja niiden yhdisteiden tutkimus |
| 1912 | .jpg) |
François Auguste Victor Grignard | Ranska |
Grignardin reagenssi |
 |
Paul Sabatier | Ranska |
Orgaanisten yhdisteiden vedytys | |
| 1913 |  |
Alfred Werner |  Sveitsi |
Atomien sitoutumisesta molekyyleissä |
| 1914 |  |
Theodore William Richards |  Yhdysvallat |
Useiden alkuaineiden atomimassan tarkasta määrityksestä |
| 1915 |  |
Richard Martin Willstätter | Saksa |
Kasvien pigmenttien tutkimuksesta |
| 1916– 1917 |
Ei jaettu, palkintosumma rahastoitiin | |||
| 1918 |  |
Fritz Haber | Saksa |
Ammoniakin synteettinen valmistus Haber–Bosch-menetelmällä (vastaanotti palkinnon vuonna 1919) |
| 1919 | Ei jaettu, palkintosumma rahastoitiin | |||
1920-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Nimi (nimet) | Maa | Peruste | |
|---|---|---|---|---|
| 1920 |  |
Walther Hermann Nernst |  Saksa |
Termodynamiikan teorioiden kehittäminen |
| 1921 |  |
Frederick Soddy | Britannia |
Radioaktiivisten aineiden kemia ja isotooppien tutkimus |
| 1922 |  |
Francis William Aston | Britannia |
Useiden ei-radioaktiivisten alkuaineiden isotooppien löytämisestä massaspektrometrillä sekä kokonaislukusäännön muotoilusta |
| 1923 |  |
Fritz Pregl |  Itävalta |
Tärkeästä panoksesta orgaanisten yhdisteiden kvantitatiiviselle mikroanalyysille |
| 1924 | Ei jaettu, palkintosumma rahastoitiin | |||
| 1925 |  |
Richard Adolf Zsigmondy | Saksa |
Kolloidisten liuosten heterogeenisen luonteen osoittaminen |
| 1926 |  |
Theodor Svedberg |  Ruotsi |
Kolloidien tutkiminen |
| 1927 |  |
Heinrich Otto Wieland | Saksa |
sappihappojen tutkiminen |
| 1928 |  |
Adolf Otto Reinhold Windaus | Saksa |
Tutkimuksistaan steroleista ja niiden suhteista vitamiineihin |
| 1929 |  |
Arthur Harden | Britannia |
Sokerin käyminen ja käymiseen tarvittavien entsyymien tutkimisesta |
 |
Hans Karl August Simon von Euler-Chelpin | Ruotsi
| ||
1930-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Nimi (nimet) | Maa | Peruste | |
|---|---|---|---|---|
| 1930 | .jpg) |
Hans Fischer | Saksa |
Klorofyllin tutkiminen ja hemin synteesi |
| 1931 |  |
Carl Bosch | Saksa |
Korkean paineen kemia |
 |
Friedrich Karl Rudolf Bergius | |||
| 1932 |  |
Irving Langmuir | Yhdysvallat |
Pintakemian tutkimus |
| 1933 | Ei jaettu, palkintosumma rahastoitiin | |||
| 1934 |  |
Harold Clayton Urey | Yhdysvallat |
Deuteriumin löytäminen |
| 1935 |  |
Jean Frédéric Joliot-Curie | Ranska |
Radioaktiivisten alkuaineiden syntetisointi |
 |
Irène Joliot-Curie | |||
| 1936 |  |
Peter Joseph William Debye | Alankomaat |
Molekyylirakenteen tutkimus dipolimomenttien sekä röntgen- ja elektronidiffraktion avulla |
| 1937 |  |
Walter Norman Haworth | Britannia |
Hiilihydraattien ja C-vitamiinin tutkiminen |
 |
Paul Karrer | Sveitsi |
Vitamiinien, karotenoidien ja flaviinien rakenteen tutkiminen | |
| 1938 |  |
Richard Kuhn |  Saksa |
Karotenoidien sekä A- ja B-vitamiinien tutkiminen |
| 1939 |  |
Adolf Friedrich Johann Butenandt | Saksa |
Sukupuolihormonien tutkiminen |
 |
Lavoslav Ružička | Sveitsi |
Polymetyleenien ja terpeenien tutkiminen | |
1940-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Nimi (nimet) | Maa | Peruste | |
|---|---|---|---|---|
| 1940–1942 | Ei jaettu toisen maailmansodan takia, palkintosumma rahastoitiin | |||
| 1943 |  |
George Charles de Hevesy | Saksa |
Radioaktiivisten isotooppien käyttämisestä reaktion merkkinä |
| 1944 |  |
Otto Hahn | Saksa |
Fissioreaktio |
| 1945 |  |
Artturi Ilmari Virtanen |  Suomi |
Saavutuksista maatalous- ja ravintokemian alalla (AIV-rehun keksiminen). |
| 1946 |  |
James Batcheller Sumner | Yhdysvallat |
Entsyymien kiteyttäminen |
 |
John Howard Northrop | Yhdysvallat |
Tupakan mosaiikkiviruksen eristäminen | |
 |
Wendell Meredith Stanley | |||
| 1947 |  |
Sir Robert Robinson | Britannia |
Antosyaanien ja alkaloidien tutkimisesta |
| 1948 |  |
Arne Wilhelm Kaurin Tiselius | Ruotsi |
Elektroforeesin ja adsorptioanalyysin käyttämisestä molekyylimassaltaan suurien aineiden ja niiden hajoamistuotteiden tutkimisessa. |
| 1949 | William Francis Giauque | Yhdysvallat |
Termodynamiikka, tutkimukset koskien aineiden käyttäytymistä äärimmäisen alhaisissa lämpötiloissa | |
1950-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Nimi (nimet) | Maa | Peruste | |
|---|---|---|---|---|
| 1950 |  |
Otto Paul Hermann Diels |  Länsi-Saksa |
Diels–Alder-reaktio |
 |
Kurt Alder | |||
| 1951 |  |
Edwin Mattison McMillan | Yhdysvallat |
Transuraanien kemiaa koskevat havainnot |
 |
Glenn Theodore Seaborg | |||
| 1952 |  |
Archer John Porter Martin | Britannia |
Erotuskromatografia |
 |
Richard Laurence Millington Synge | |||
| 1953 |  |
Hermann Staudinger | Länsi-Saksa |
Makromolekyylien tutkimuksesta |
| 1954 |  |
Linus Carl Pauling | Yhdysvallat |
Kemiallisten sidosten luonteen ja molekyylien monimutkaisten rakenteiden tutkimuksesta |
| 1955 |  |
Vincent du Vigneaud | Yhdysvallat |
Biologisesti tärkeiden rikkiyhdisteiden tutkimus ja peptidihormonien synteesi |
| 1956 |  |
Cyril Norman Hinshelwood | Britannia |
Kemiallisen reaktion mekanismi[a] |
 |
Nikolai Semjonov |  Neuvostoliitto |
Kemiallinen palamisreaktio[b] | |
| 1957 |  |
Alexander Robertus Todd | Britannia |
Nukleotidit ja nukleotidikoentsyymit |
| 1958 |  |
Frederick Sanger | Britannia |
Proteiinien, erityisesti insuliinin rakennetutkimuksista |
| 1959 |  |
Jaroslav Heyrovský |  Tšekkoslovakia |
Polarografiset analyysimenetelmät |
1960-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1970-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Nimi (nimet) | Maa | Peruste | |
|---|---|---|---|---|
| 1970 |  |
Luis Federico Leloir |  Argentiina |
Sokerinukleotidien tutkimuksesta |
| 1971 |  |
Gerhard Herzberg |  Kanada |
Elektronirakenne, molekyylien geometria, vapaat radikaalit |
| 1972 |  |
Christian Boehmer Anfinsen, Jr. | Yhdysvallat |
Ribonukleaasin tutkimus |
| Stanford Moore | ||||
| William Howard Stein | ||||
| 1973 | Ernst Otto Fischer | Länsi-Saksa |
Sandwich-rakenteiset organometalliyhdisteet | |
.jpg) |
Geoffrey Wilkinson | Britannia
| ||
| 1974 |  |
Paul John Flory | Yhdysvallat |
Makromolekyylien fysikaalinen kemia |
| 1975 |  |
John Cornforth |
 Australia/ Britannia |
Stereokemia |
 |
Vladimir Prelog | Sveitsi
| ||
| 1976 |  |
William Nunn Lipscomb Jr. | Yhdysvallat |
Boraanien rakenne ja sidokset |
| 1977 |  |
Ilya Prigogine |  Belgia |
Termodynamiikan, erityisesti häilyvien rakenteiden tutkiminen |
| 1978 |  |
Peter D. Mitchell | Britannia |
Biologisen energian muuntuminen, kemiosmoosi |
| 1979 | Herbert Charles Brown | Yhdysvallat |
Boori- ja fosforiyhdisteiden käyttö orgaanisessa synteesissä | |
| Georg Wittig | Länsi-Saksa
| |||
1980-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Nimi (nimet) | Maa | Peruste | |
|---|---|---|---|---|
| 1980 |  |
Paul Berg | Yhdysvallat |
Nukleiinihappojen biokemia, DNA |
 |
Walter Gilbert | Yhdysvallat |
Nukleiinihappojen tutkimus | |
|
Frederick Sanger | Britannia
| ||
| 1981 | .jpg) |
Kenichi Fukui |  Japani |
Orbitaalien merkitys kemiallisessa reaktiossa, sillan rakentaminen orgaanisen ja epäorgaanisen kemian välille |
 |
Roald Hoffmann | Yhdysvallat
| ||
| 1982 |  |
Aaron Klug | Britannia |
Nukleiinihappojen ja proteiinien kompleksien tutkimisesta elektronimikroskoopilla |
| 1983 | _(cropped).jpg) |
Henry Taube | Yhdysvallat |
Elektroninsiirtoreaktioista metallikomplekseissa |
| 1984 |  |
Robert Bruce Merrifield | Yhdysvallat |
Kiinteän kantajan peptidisynteesistä |
| 1985 |  |
Herbert A. Hauptman | Yhdysvallat |
Kiderakenteen selvittämiseen käytettyjen matemaattisien menetelmien kehittämisestä |
 |
Jerome Karle | |||
| 1986 |  |
Dudley Robert Herschbach | Yhdysvallat |
Kemiallisten alkeisreaktioiden dynamiikka[e] |
 |
Yuan T. Lee | Yhdysvallat |
Kemiallisten alkeisreaktioiden dynamiikka[f] | |
 |
John Charles Polanyi |  Unkari/ Kanada |
Reaktiotuoteiden infrapunaemissio[g] | |
| 1987 | Donald James Cram | Yhdysvallat |
Karserandien, kryptandien ja kruunueettereiden synteesistä | |
 |
Jean-Marie Lehn | Ranska
| ||
| Charles J. Pedersen | Yhdysvallat
| |||
| 1988 | Johann Deisenhofer | Länsi-Saksa |
Fotosynteesin proteiinit ja koentsyymit | |
 |
Robert Huber | |||
.jpg) |
Hartmut Michel | |||
| 1989 |  |
Sidney Altman | Kanada/ Yhdysvallat |
RNA:n katalyyttiset ominaisuudet |
 |
Thomas R. Cech | Yhdysvallat
| ||
1990-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
2000-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
.jpg)
2010-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
2020-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Nimi (nimet) | Maa | Peruste | ||
|---|---|---|---|---|---|
| 2020 |  |
Emmanuelle Charpentier | Ranska |
Genomien muokkausmenetelmien kehittäminen | |
 |
Jennifer Doudna | Yhdysvallat
| |||
| 2021 |  |
Benjamin List | Saksa |
Asymmetrinen organokatalyysi | |
 |
David MacMillan | Britannia
| |||
| 2022 |  |
Carolyn Bertozzi | Yhdysvallat |
Bio-ortogonaalinen kemia ja klik-kemia | |
| - | Morten Meldal |  Tanska
| |||
 |
Barry Sharpless | Yhdysvallat
| |||
| 2023 | _(cropped).jpg) |
Moungi Bawendi | Yhdysvallat |
Kvanttipisteet | |
 |
Louis Brus | Yhdysvallat
| |||
_(cropped).jpg) |
Aleksei Jekimov |  Venäjä
| |||
| 2024 |  |
David Baker | Yhdysvallat |
Tietokoneavusteinen proteiinien rakennetutkimus | |
 |
Demis Hassabis | Britannia |
Proteiinien rakenteen ennustaminen laskennallisesti | ||
_-_img_02.jpg) |
John Jumper | Yhdysvallat
| |||
Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hinshelwood tutki unimolekulaarisen alkeisreaktion mekanismia ottamalla huomioon reaktion molekyylien vibraatiovapausasteet. Hinshelwood selvitti myös heterogeenisen katalyysireaktio mekanismia.
- ↑ Semjonov päätteli 1920-luvulla kemiallisen kaasuräjähdyksen ja matalissa lämpötiloissa tapahtuvan palamisen tapahtumisen ketjureaktioiden kautta.
- ↑ Vuonna 1954 Eigenin julkaisemassa relaksaatiomenetelmässä nestefaasissa alkeisreaktion tasapainotilaa häiritään ulkoisesti, jonka seurauksena reaktio relaksoituu uuteen tasapainotilaansa. Tämä relaksoitumisaika on mitattavissa spektofotometrisesti. Jos häirintä tehdään lämpötilaa nostamalla, on kyseessä T-jump-menetelmä eli lämpötilahyppäysmenetelmä. Lämpötilamuutos ioniliuoksessa aiheutetaan voimakkaalla lyhyellä jännitepurkauksella näyteliuoksessa olevien elektrodien välille.
- ↑ Vuonna 1949 Norrishin ja Porterin julkaisemassa ns. välähdysfotolyysin laitteistossa reaktioastiassa kaasumaisessa olomuodossa oleva lähtöaine viritettiin voimakkaalla Xenon-lampun noin 10 mikrosekunnin välähdyspulssilla viritystiloihinsa, jonka seurauksena lähtöainemolekyylit fotolysoituivat. Muodostunutta radikaalia tai virittynyttä välituotetta tutkittiin fotograafisesti siten, että ajallisesti eri viiveillä toisen välähdyspulssin avulla viritettiin em. radikaali tai välituote ja sen absorptiospektri valotettiin spekrograafin avulla valokuvauslevylle. Laitteistossa oli kaksi eri välähdyslamppua suorakulmassa toisiinsa nähden ja näistä toisena olevan välähdyslampun viivettä vaihdeltiin, jotta saatiin mitattua radikaalin absorptiospektrin intensiteetin aikariippuvuus. Tätä mittausmenetelmää kutsutaan pump-probe:ksi, jonka pump-osa vastaa välähdyspulssia ja prope-osa spektroskoopista pulssia.
- ↑ Molekyylisuihku-menetelmässä kaksi toisiinsa nähden suorakulmassa korkeassa paineessa olevaa kapeaa kaasuvirtausta ohjataan laajentumaan pienen reikäkartion läpi hyvin matalaan paineeseen, jossa nämä laajentuneet ja samalla jäähtyneet kaasumolekyylisuihkut törmäytetään toisiinsa. Törmäyskohtaa tutkitaan molekyylisuihkujen tasossa ympyrän kehällä olevalla liikutettavalla massaspektrometrin ilmaisimella, jolloin reaktiotuotteita voi mitata tason eri kulmissa. Menetelmällä voidaan mitata törmäysten vaikutuspinta-ala, lähtöainemolekyylien suuntautuneisuus reaktiossa, ja eri sisäenergisten tuotteiden nopeusjakauma ja sirontakulma.
- ↑ Molekyylisuihku-menetelmää on käytetty palamisen kemian ja ilmakehän kemian reaktiodynamiikan tutkimiseen.
- ↑ Molekyylisuihku-menetelmällä on aikaansaatu molekyylitörmäyksissä virittyneitä molekyylikomplekseja ja reaktiotuotteita, joita on tutkittu infrapuna-alueen emissiospektroskopialla hyvin matalissa lämpötiloissa. Menetelmällä voidaan mitata reaktiotuotteiden värähdystilojen suhteelista miehittymistä, josta voidaan arvioida reaktion siirtymätilan sijainti reaktion potentiaalienergiapinnalla.
- ↑ Liuosreaktiossa elektroninsiirtomekanismin teoreettisen tarkastelun lähtökohta on, että aluksi reaktiossa muodostuu törmäyskompleksi, jonka sisäenergia muuttuu liotinmolekyylien vaikutuksesta, ja elektroni voi siirtyä kahden eri molekyylin kvanttitilojen välillä vain jos ne ovat energialtaan yhtä suuria. Marcus johti teoreettisesti yhtälön, jonka avulla on laskettavissa elektronin siirtymiseen liittyvä energian muutos ja reaktion energiavallin suuruus. Tämä teoreettinen lähetysmistapa liittyy keskeisesti reaktionkinetiikassa kemiallisen reaktion mekanismiin ja kinetiikkaan (ks. RRKM-teoria).
- ↑ Maan ilmakehässä typen oksideista NO ja NO2 aiheuttavat otsonin pitoisuuden vähenemisestä noin 70 % katalyysireaktioissaan Maan ilmakehän alaosassa. Ilmakehässä pääasiallinen typpimonoksidin tuotto on maaperästä vapautuvan N2O:n ja singletti-happiatomin välinen reaktio. NO hapettuu nopeasti typpidioksidiksi.
- ↑ Maan troposfäärissä reagoimattomat CFC-yhdisteet voivat stratosfäärin kulkeutuessaan ja Auringon säteilyn toimesta fotolysoituessaan aiheuttaa merkittävää otsonin pitoisuuden vähenemisestä. Otsoni ja halogeeniatomin välinen katalyysireaktio tai jääkiteiden pinnalla tapahtuva heterogeeninen katalyysireaktio voi jo pienillä CFC-yhdistemäärillä muodostua merkittäväksi otsonikadon aiheuttajaksi.
- ↑ Femtokemiassa tutkitaan reaaliaikaisesti kemiallisen reaktion mekanismin toteutumista, kuten kemiallisen sidoksen katkeamista tai muodostumista, reaktiopolulla. Femtokemiallisella mittausmenetelmällä laserin välähdyspulssilla tuotetaan aluksi reaktiivinen välituote tai virittynyt molekyyli fotolysoimalla lähtöainetta. Muodostunut välituote on hyvin lyhytikäinen, joten sen dynamiikkaa havainnoidaan yhdellä tai kahdella spektroskooppisella laserpulssilla. Kemiallista sidosta voidaan havainnoida aikaerotteisesti muuttamalla välähdyspulssin ja spektroskooppisen pulssin välistä femtosekuntien pituista viivettä.
- ↑ Suurten molekyylien kuten proteiinit reaktiota tai molekyylirakenteen muutosta voidaan mallintaa laskennollisesti yksinkertaistamalla tietokoneella tehtävää laskentatapaa. Esimerkiksi proteiinin konformeerimuutoksessa tai proteiinin reaktiossa on tietokoneen laskenta-ajan lyhentämiseksi mielekästä laskea reaktion kannalta oleellinen osa molekyyliä tarkasti kvanttikemiallisesti ja loppuosa molekyylistä käyttäen suurpiirteistä molekyylidynamiikkaa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- All Nobel Prizes in Chemistry Nobelprize.org. Nobel-säätiö. Viitattu 7.10.2015. (englanniksi)